Käytöshäiriönä Koprofagia

 Koprofagian määritelmä ja yleisyys 

Koprofagiasta voidaan puhua silloin, kun koira syö toisen eläimen ulostetta. Lähes kaikki koirat syövät kasvissyöjien ulosteita, kuten jänisten, peurojen tai hevosten ulosteita. Sitä pidetäänkin suhteellisen normaalina toimintana ja useimmat koiranomistajat hyväksyvät tämän. Ongelmalliseksi ulosteiden syönti muuttuu silloin, kun koira syö lajitovereidensa tai ihmisen ulosteita.

Tammikuussa 2018 julkaistussa Amerikkalaistutkimuksessa (Hart B, ym 2018) koprofagia määritellään nimenomaan omien tai toisten koirien ulosteiden syömiseksi, ja riippuen koiran syömän ulosteiden määrästä, koprofagisia koiria on 16-23% kaikista koirista.

Koprofagia ei ole ikäsidonnaista tai se ei olennaisesti liity myöskään koiran sukupuoleen vaan koprofagisia koiria on kaikissa ikäluokissa. Sen sijaan jonkunlainen lisäys ulosteiden syömisen lisääntymisessä useamman koiran talouksissa huomattiin mutta sen arvioitiin johtuvan siitä, että ulosteita on silloin vaan enemmän tarjolla.

Koprofagian syyt

Ulosteiden syömiselle on arveltu olevan useita eri syitä. Koira saattaa syödä kasvinsyöjien ulosteita lisätäkseen kuidun määrää ruokavaliossaan. Lisäksi on hypoteeseina mainittu eräiden ravintoaineiden puuttuminen koiran ruokavaliosta ja koiran syövän ulosteita näiden takia. Näitä ovat mm. B-vitamiinit tai puutos ruuansulatusentsyymeistä esimerkiksi haimatulehduksen johdosta. Mitään näistä ei ole kuitenkaan pystytty tutkimuksissa toteamaan ja syyt ulosteiden syömiselle ovat osin vielä mysteerejä.

Sen sijaan koiran ahneudella on korrelaatio ulosteiden syömiseen ja sen taipumuksilla syödä myös muuta ei toivottavaa. Terrierit ja ajokoirat nousivat tutkimuksessa roturyhmiin, joilla on suurin taipumus ulosteiden syömiseen.

Ulosteiden syönti on koiraeläimillä tavallista ja normaaliin emokäyttäytymiseen kuuluu poikasten ulosteiden syönti. 82% koprofagisista koirista syö nimenomaan tuoreita, enintään 2 päivää vanhoja ulosteita ja tämän on arveltu johtuvan susimaisen käyttäytymisen periytymisestä nykykoiran käytökseen. Sudet poistavat lepoalueeltaan mm. sairaiden ja loukkaantuneiden susien ulosteet näissä olevien loisten infektiomuutosten riskin kasvaessa ulosteiden vanhentuessa.

Joissain tutkimuksissa ulosteiden syönti on yhdistetty myös kroonistuneeseen stressiin. (Beerda ym. 1999)

Koprofagian ongelmallisuus

Omien tai lajitovereiden ulosteiden syöminen inhottaa useita koiran omistajia. Lisäksi pelätään mahdollista sairastumisriskiä tai loisten tarttumista omaan koiraan.

Pullolan ym. (2006) tekemän tutkimuksen mukaan suolistoloisten esiintyvyys Suomessa on kuitenkin alhainen, vain 5,9%. Kuitenkin useiden loisten ja alkueläinten pääasiallinen leviämisreitti on ulosteiden mukana, joten riski sairastumiselle on olemassa.

Ulosteiden syönti on hyvin häiritsevää monille koiranomistajille ja jotkut ihmiset pitävät tätä niin inhottavana, että sidos koiraan vahingoittuu korjaamattomasti siihen pisteeseen, jossa eutanasiaa harkitaan. (McKeown ym, 1988)

Keinoja koprofagian hillitsemiseksi

Ulosteiden syömiseen annettavia neuvoja on netin keskustelupalstoilla paljon. Koirille kehoitetaan syöttämään vitamiineja tai ananasta. Markkinoilla on myös useita syötettäviä ravintolisiä, joiden sanotaan auttavan ulosteiden syömiseen. Näillä ei kuitenkaan tutkimuksessa ole saatu mitään apua ongelmaan.

Samassa tutkimuksessa todetaan koiran omistajien käyttämien keinojen ongelman poistamiseksi olevan hyvin tehottomia. Käytettyjä menetelmiä olivat: koiran hätistäminen pois ulosteelta, huomiotta jättäminen, ulosteiden kuorruttaminen pippurilla ja sähköä tai ääntä antava panta. Näistä menetelmistä huomiotta jättäminen oli tehokkain mutta senkin onnistumisaste oli vain 4%. (Hart, ym 2018) Tutkimuksessa ei kuitenkaan tuotu esille onko käytöksen ratkaisemiseksi käytetty ammattilaisen apua.

Tarkastelen seuraavaksi eri menetelmien toimivuutta oppimispsykologiselta kannalta ja mietin miten eri keinot eroavat toisistaan ja miten ne vaikuttavat koiran yleiseen hyvinvointiin.

Hyvinvointikartoitus ja ABC analyysi

Hyvinvointikartoituksella tarkoitetaan koiran terveydentilan, liikunnan, ravinnon, aktiviteettien, stressin ja levon määrän ja laadun kartoittamista. Ulosteita syövän koiran hyvinvointikartoitus on syytä tehdä huolella. Huolellinen kartoitus nostaa esille mahdollisia muita ongelmia koiran hyvinvoinnissa, jota voivat osaltaan edistää koprofagista käytöstä. Terveydelliset ongelmat, kuten ruuansulatukselliset häiriöt tai puutteellisesta ruokavaliosta johtuvat ongelmat ja niistä johtuva ulosteiden syönti paljastuvat usein hyvinvointikartoitusta tehdessä. Ja mikäli terveydellisiä ongelmia ilmenee, on koira vietävä eläinlääkäriin näiden ongelmien hoitamiseksi.

Hyvinvointikartoitus saattaa nostaa esiin myös koiran lajityypilliseen käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Koiran virikkeellistäminen saattaa olla puutteellista tai sen stressi tasot saattavat olla jatkuvasti koholla ja nämä asiat korjaamalla saatetaan vaikuttaa myös häiriökäyttäytymiseen. On hyvä myös muistaa, että labradorinnoutajilta ja sileäkarvaisilta noutajilta on löydetty geenivirhe (POMC), joka säätelee kylläisyyden ja nälän tunnetta mielihyvämekanismin kautta. Viallinen geeni aiheuttaa siis sen, että koira tunnistaa nälän mutta ei kylläisyyttä (Raffan ym. 2016). Jatkuvasti nälissään oleva koira mitä luultavimmin on alttiimpi syömään myös kaikkea ei toivottavaa.

Joissain tapauksissa pelkkä olosuhteiden korjaaminen saattaa riittää ongelman poistumiseen mutta usein tarvitaan myös koulutuksellisia keinoja lisänä. Varsinkin, jos ulosteiden syönti on jatkunut koiralla jo pitkään ja sille on ehtinyt kertyä paljon vahviste historiaa. Koira on oppinut ulosteiden syömisen kannattavaksi. ABC analyysin tekeminen käytöksestä helpottaa tarkastelemaan käytöksen eri osa-alueita ja auttaa kouluttajaa miettimään eri keinojen kannattavuutta ja miten ne käytökseen vaikuttavat. ABC analyysissä tarkastellaan käytöksen laukaisevia tekijöitä (A= Antecedents), käyttäytymistä itsessään (B= Behaviour) ja käyttäytymisen seurauksia (C= Consequences).

Estäminen ja ennakointi

Mikäli halutaan vaikuttaa käytöstä laukaiseviin tekijöihin, pyritään vaikuttamaan koiran saatavilla olevien ulosteiden määrään tai niiden havainnointiin. Vapaana piha-alueella tai tarhassa ulkoilevan koiran ulosteet tulisi siivota pois nopeasti ja näin vähentää käytöksen mahdollisuutta. Saattaa olla kuitenkin mahdotonta valvoa koiraa niin, ettei käytöstä pääsisi ikinä tapahtumaan, jolloin käytös pääsee vahvistumaan joka kerran koiran löytäessä ja syödessä ulosteen.

Lenkeillä ulosteiden löytämisen ennakointi on vielä hankalampaa. Yleisten koiranlenkitys reittien varrella on lukuisia ulostuskasoja vaikkakin laki vaatii koiranomistajia keräämään oman koiransa jätökset. Mikäli koiraa voi lenkittää kaukana taajamista on ulostekasoihin törmääminen vähäisempää. Mutta ihan metsässäkin koira löytää muiden eläinten ulostekasoja halutessaan.

Koiralla voi pitää päässä kuonokoppaa, jolloin se ei pääse syömään ulosteita, tai se voidaan remmillä estäen vetää pois ulostekasoilta. Estämisessä ei kuitenkaan vaikuteta koiran haluun syödä ulostetta ja näin ollen mitään varsinaista oppimistakaan ei tapahdu ja käytös ei muutu pysyvästi. Lisäksi estäminen saattaa aiheuttaa koirassa turhaumaa, joka saattaa purkautua muina epätoivottavina käytöksinä tai vahvistaa jo olemassa olevaa käytöstä, jolloin käytännössä elämä muuttuu kilpajuoksuksi kakkakasoille. Kumpi on nopeampi, koira vai narunpäässä ulostekasoja bongaileva taluttaja?

Kouluttaminen

Kouluttamisessa pyritään muuttamaan koiran käyttäytymistä muuttamalla sen seurauksia tai opettamalla koiralle kokonaan uusi käyttäytymismalli entisen tilalle.

Käytöksen sammuttamisella tarkoitetaan käyttäytymisen seurauksien muuttamista niin, että koira ei saa negatiivista, eikä positiivista palautetta käytökselleen, jolloin käytös sammuu itsestään. Koiran huomiotta jättäminen koulutusmenetelmänä pohjautuu käytöksen sammuttamiseen. Sammuttaminen toimii huonosti käytöksissä, jotka palkitsevat itse itseään. Siksi niillä koirilla, joiden mielestä ulosteen syöminen on kivaa ja uloste on hyvää, huomiotta jättäminen ei toimi. Kuitenkin koprofagisissa koirissa oli tutkimuksen mukaan 4 % koiria, joilla tämä toimi ja niillä luultavimmin syyt syödä ulostetta oli muut, kuten esimerkiksi, että sillä käyttäytymisellä saa omistajaan liikettä ja kun tämä asia poistui, sammui myös käytös. Tai mikäli koiraa on estetty remmillä ja tästä aiheutuva turhauma vähenee, koira saattaa vähentää koprofagista käytöstä.

Myöskään rankaisemiseen perustuva kouluttaminen tuotti tutkimuksen mukaan huonosti käytösmuutoksia. Rankaisulla tarkoitetaan kaikkia niitä seurauksia, joiden on tarkoitus vähentää toimintaa. Näitä ovat mm. kieltäminen, koiran hätistely pois ulosteelta, ulosteiden muuttaminen syömäkelvottomiksi esim. pippuroimalla tai erilaisten ääntä tai sähköä tuottavien pantojen avulla.

Koulutuksellisesti vahvisteiden tai rankaisujen ajoituksella on suuri merkitys kouluttamisen onnistumiseen. Toiminnasta saatava palaute on ajoitettava tapahtuvaksi samanaikaisesti tai muutaman sekunnin sisään siitä muuten oppimista ei tapahdu tai se hidastuu merkittävästi. Rankaisujen ajoittaminen on hankalaa ja pahimmassa tapauksessa rankaiseminen kohdistuu johonkin muuhun, kuin siihen mihin se on alun perin tarkoitettu.

Lisäksi rankaisun voimakkuuden säätäminen on vaikeaa. Liian vähäisellä voimakkuudella rankaisu ei vähennä käytöstä ja liian kova voimakkuus aiheuttaa pelkoja ja ahdistusta. Tämän lisäksi koira turtuu rankaisuihin ja niiden tehoa on koko ajan nostettava, jotta ne toimisivat. Mikäli koiran kouluttamisessa käytetään paljon rankaisuja, on se koiralle ehdottomasti hyvinvointia heikentävä tekijä. Koiran stressi lisääntyy ja se saattaa näkyä myös ei toivotun käyttäytymisen lisääntymisenä.

Koiralle voidaan opettaa vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja ulosteen syönnin sijaan. Tällöin päästään koulutuksessa vahvistamaan toivottua käytöstä. Vaihtoehtoista käytöstä kouluttaessa pitää kiinnittää huomiota vahvisteiden valintaan ja siihen että koulutus aloitetaan ensin häiriöttömässä tilanteessa ja se opetetaan sujuvaksi ja se yleistetään eri tilanteisiin ja eri ympäristöihin ja siedätetään häiriölle hyvin. Valitettavasti tutkimustietoa vaihtoehtoisten käytösmallien kouluttamisesta ja niiden toimivuudesta kyseisessä ongelmassa ei ole. Toimivuuteen vaikuttaa kouluttajan taidot ja kuinka huolellisesti koulutus toteutetaan. Lisäksi vaikuttaa se, kuinka kauan koira on ehtinyt ei toivottua käytöstä toteuttaa. Ongelmaan kannattaa puuttua nopeasti, sillä silloin kouluttamisella saadaan parhaita tuloksia.

Lähdeluettelo

Beerda B, Schilder MBH, van Hooff JARAM, de Vries HW, Mol JA. Chronic stress in dogs subjected to social and spatial restriction. l. Behavioral responses. Physiol Behav. 1999, 66: 233-242.

Hart B, Hart L, Thigpen A, Tran A, Bain M. The paradox of canine conspecific coprophagy. Veterinary Medicine and Science. 2018.

McKeown D, Luescher A & Machum M. Coprophagia: food for thought. Canadian Vetenary Journal 28, 849-850. 1988

Pullola T, Vierimaa J, Saari S, Virtala AM, Nikander S, Sukura A. Canine intestinal helminths in Finland: prevalence, risk factors and endoparasite control practices. Vet Parasitol. 2006, 140: 321-326.

Raffan E, Dennis R, O`Donovan C, Lindblad-Toh K, Yeo G, O`Rahilly S. A Deletion in the Canine POMC Gene Is Associated with Weight and Appetite in Obesity-Prone Labrador Retriever Dogs. Cell Metabolism. 2016.