Koiran laji- ja rotutyypillinen käytös

Olen usein facen koiraryhmien keskusteluja seuratessani huomannut, että osalla koiran omistajista ei ole tietoa mitä koiran laji- ja rotutyypillinen käyttäytyminen pitää sisällään. Ja miten se näkyy omassa koira-arjessa.  


Lajityypilliset käytökset ovat niitä käytöksiä joita koira lajinsa omaisesti ilmentää. Saalistavana laumaeläimenä koiran ruuanhankita käytös on metsästyskäyttäytymistä ja sillä on myös omat lajityypilliset käyttäytymismalliit lisääntymiseen ja poikasten hoitoon sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Myös reviirin puolustamiseen ja merkitsemiseen koiralla on omat käyttäytymismallit jotka eroavat paljon vaikka esim hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Tarkastelen tässä blogitekstissä erityisesti koiran metsästyskäyttäytymistä, koska se eroaa eri koiraroduilla paljon ja on seurausta siitä, miten aikojen saatossa on koirarotuja jalostettu ja mitä ominaisuuksia niiden työtehtävissä on hyväksi käytetty.

 Metsästyskäyttäytyminen on koirilla usean eri käytöksen muodostama ketju. Se alkaa saaliin etsimisellä ja etenee siitä tuijottamisen ja vaanimisen kautta tarttumispurentaan, tappopurentaan ja lopulta saaliin pilkkomiseen ja syömiseen. Paimenkoirat paimentaessaan ilmentävät vahvana metsästyskäyttäytymisketjun alkuosaa tuijottamista ja vaanimista. Tätä ketjun osaa onkin jalostuksellisesti vahvistettu ja sen sijaan epätoivottavia ominaisuuksia, tarttumis- ja tappopurentaa ei paimenilla niinkään esiinny tai se se on ainakin selvästi heikentynyt.

 Noutajat tarttuvat saaliiseen ja pehmeä tarttumisote ja tappopurennan puuttuminen tekeekin niistä juuri siksi lintumetsällä saaliin noudossa ylivertaisia.

 Omilla terriereilläni metsästyskäyttäytymisketju ilmenee lähes kokonaisena. Ja lähes jokainen terrierin omistaja onkin varmaan nähnyt pehmolelun tappaneen ja suolistaneen onnellisen koiran istuvan keskellä vanumerta. Tai tuskaillut kesken metsälenkin riistan perään singahtavan koiran perään. Mäyräkoirat, ja muutkin luolakoirat, ovat myös näitä metsästyskäytösketjua loppuun asti eteneviä koirarotuja ja molempia onkin käytetty pienpeto pyydissä ja tuhojyrsijä torjunnassa, jossa nopea ja epäröimätön tappopurenta on ollut välttämätön.

Lajityypilliset käytökset ovat eläimelle itsestään palkitsevia ja eläimen tulisikin saada toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, koska käytöksen estyessä eläin altistuu pitkäaikaiselle ja voimakkaalle stressille. Käyttäytymisen tarve myös voimistuu ja eläin saattaa purkaa sen ihmisen kannalta ongelmallisesti, kuten vaikkapa kaiken liikkuvan jahtaamisena tai kodin irtaimiston tuhoamisena.

 Harvalle koiralle kuitenkaan voidaan tarjota metsästyskäyttäytymistä sellaisenaan, joten onkin tärkeää tarjota koiralle sen kaipaamaa samankaltaista toimintaa, jossa se saa purkaa käytöstarvettaan. Koiran kanssa voi leikkiä jahtaamis- ja taisteluleikkejä, sille voi heitellä ruuan maahan ja antaa se etsittäväksi tai sille voi tarjota pahvipakkauksia tai puruluita järsittäväksi ja revittäväksi. Koiran leikkimistä seuratessaan voi havainnoida millaista metsästyskäyttäytymisen osa-aluetta se suosii ja mikä sille on mieluista. Paljon voi myös päätellä rodun alkuperää tutkailemalla ja sen alkuperäisen käyttötarkoituksen perusteella. Käyttäytymismallit periytyvät ja vaikka koira olisikin ollut pelkkänä seurakoirana, on siellä koiran perimässä kuitenkin ne esi-isien toimintamallit monesti jäljellä. Yksilöllisiä eroavuuksia toki löytyy.

Koulutuksellisesti metsästyskäyttäytyminen antaa työkaluja niin käytöksen vahvistamiseen kuin koiran motivoimiseenkin. Koiraa on helppo motivoida lajeihin missä se saa luontaisesti toteuttaa niitä omalle rodulle tyypillisiä käytösmalleja. Metsästyskäyttäytymisen osasia voidaan myös käyttää epätyypillisten käyttäytymismallien vahvisteina ja usein ne toimivatkin erinomaisen hyvin, kun vaan kouluttajalta löytyy mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä niiden hallittuun käyttöön. Yleisesti käytössä olevat vahvisteet mm. syöminen ja lelun jahtaaminen tai retuuttaminen pohjaavat myös koiran metsästyskäyttäytymiseen.